Olen asunut pienessä kylässä Kouvolan laitamilla koko 19 - vuotisen elämäni, enkä tarkkaan edes muista koska aloitin ratsastuksen. Taisin olla seitsemän ehkä. Harrastin ratsastusta kuusi vuotta suunnilleen, sen jälkeen ajoin poniajoluvan vuonna 2008 kiltillä Osku-shettiksellä. Olin käynyt ratsastuskoulun ohella pienellä yksityistallilla touhuilemassa kahden shettiksen kanssa muutaman vuoden, ja pian korttikurssin jälkeen tutustuin Heidiin, blogisssa seikkailevien ponien omistajaan. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti käynyt Heidin tallilla hoitamassa poneja. Poneja on ollut vuosien varrella enemmänkin, jokainen on ollut hieno yksilö ja jokainen on opettanut paljon, niin niiden käsittelystä kuin ratsastamisesta ja ajamisestakin. Niin, ensimmäisinä vuosina myös ratsastin poneilla, käytiinpä joissakin pikkukisoissakin.
Ensimmäisen ravistartin ajoin Oliverilla, vuonna 2009. Oliver onkin ollut mainio opetusponi niin minulle kuin monelle muullekin. Se on uskomattoman kärsivällinen, rauhallinen ja kiltti. Sen kanssa oli ja on turvallista harrastaa mitä ja missä vain. Oliverilla ajoin vielä paljon kilpaa silloin ensimmäisinä vuosina, välillä ajoin myös Taikalla, joka olikin sitten täysin erilainen kuin Oliver. Taikakin on kiltti, sillä vaan tuppasi vauhtia ja virtaa olemaan enemmän, se rakastaa vieläkin ajoponin hommia. Sillä oli valtava halu voittaa, se teki aina kaikkensa jokaikisessä startissa. Maailman sisukkain pieni tamma. <3 Joitakin startteja ajoin Clairellakin, se oli tasainen, kiltti ja rauhallinen, kuitenkin nopea tamma.
Ravien ohella kierrettiin ponien kanssa näyttelyissä, agilitykilpailuissa, mätsäreissä, joissakin ratsastus- ja laukkakisoissa. Ja varmaan tulevaisuudessakin meitä näkee joissain tapahtumissa. Niin ja ponit ovat olleet monissa tapahtumissa ihastuttamassa talutusratsuina. En äkkiä keksi mitään mitä ei ponien kanssa voisi ainakin kokeilla, ne on tottuneita hyvin moneen eikä kukaan hätkähdä pienestä.
Monesti olen itsekseni miettinyt, että millaista elämäni olisi ilman näitä poneja. Ja joka kerta tullut siihen tulokseen että aika tyhjää. Monia monia poneja ja hevosia olen elämäni aikana nähnyt, ja vain muutama on jättänyt ikuiset jäljet sydämeeni. Blogin kolmikko on ollut osa minua jo niin kauan, että on vaikea kuvitella ettei niitä olisi. Niiden kanssa olen käynyt läpi niin paljon. Hyviä, mutta myös ikäviä asioita. Talli on aina ollut paikka, jonne voin mennä tyhjentämään pään ajatuksista, jossa pystyn hengittää vapaasti, jossa olen tuntenut olevani hyvä tällaisena. En tiedä miten olisin kaikista elämän kiemuroista selvinnyt ilman poneja. Unohtamatta niiden ihanaa omistajaa. Heidi on ystäväni, ihminen, jolle voin puhua mistä vaan. Meillä ei koskaan ole tylsää, ja pystyn olla hänen seurassaan täysin oma itseni. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut ja saan hoitaa poneja. Moni ei ymmärrä, miten paljon tämä kaikki merkitsee minulle.
Tässä pieni raapaisu meidän taustoihin ja elämään, ehdotuksia saa laittaa mistä haluaisi kuulla lisää ja muutenkin palaute on erittäin toivottavaa :)
❤️: Julia
